Yksityiskohdat
Timo Mäkelän Minun elämäni osoittaa, että sarjakuva kuuluu kaikenikäisille. Kuusikymmentä ja risat -ikäisen Vanhemman herran vaiheita on seurattu sunnuntaisin Helsingin Sanomissa kesäkuusta 2001 lähtien. Värillisenä sarja alkoi ilmestyä lokakuussa 2006 lehden sarjakuvasivun uudistuksen myötä. Minun elämäni -teosta varten Timppana tunnettu sarjakuvamestari Timo Mäkelä (s. 1951) on tehnyt suuren väritysurakan myös vanhempiin strippeihin.
Alun perin Vanhempi herra suhtautui hiukan kärsimättömästi ja äreästikin omaan ikääntymiseensä, eikä jaksanut suuremmin ilahtua häntä ympäröivästä elämänmenosta. Timppa halusi kuvata tämän itseään noin kymmenen vuotta vanhemman miehen särmikkääksi tyypiksi välttääkseen liiallista omakuvamaisuutta. Vanhemman herran piikikkäät, hetkittäin jopa kyyniset ajatukset ovat ajan saatossa kuitenkin pehmenneet ja hänen nykyinen asenteensa on rennompi, lähempänä tekijäänsä. Vanhempi herra toteaa elämän sujuvan ”jo ihan fiilispohjaltakin”. Äidit selittävät hämmentyneinä jälkikasvulleen lumessa ilakoivan sedän tulleen lapseksi jälleen. Huonekalut vaihtavat tahallaan paikkaa, ihan vain kampatakseen uhrinsa.
Minkä tahansa päivälehden sarjakuvasivulla Minun elämäni olisi omassa seurassaan. Mietiskelevä perusluonne muuttuu ajoittain riehakkaaksi, pessimismi ja optimismi vaihtelevat siinä missä hienostuneen akvarellivärityksen sävytkin. Huumori ja draama sekoittuvat, komediaa ei tarvitse eristää omalle turvasaarekkeelleen hoitelemaan hauskuuttamista, pois häiritsemästä vakavampaa kerrontaa. Kuten iän karttuessa tapahtuu, tärkeän sijansa saavat niin kepeät kuin kipeätkin muistot.
Minun elämäni -sarjan lukija ei voi ikinä tietää päättyykö strippi humoristisesti vai ei. Vaikka rutiineja kaiken arvaamattomuuden keskellä tarvitaankin, Vanhemman herran tarinat etenevät kaavamaisuutta kartellen, kuten vireän ja uteliaan ihmisen elämältä voi odottaakin. Se, että kyse on sarjakuvahamosta, ei pakota häntä yhtä kaksiulotteiseksi kuin pinta, jolle hänet on piirretty ja painettu. Timppa itse toteaa, että tämän tyyppinen sarja vaatii aikaa tullakseen lukijoille tutuksi, mutta ajan myötä se on saavuttanut ystäväpiirin, joka seuraa ja kommentoi sitä uskollisesti. Minun elämäni on sarja, josta kypsemmässäkin iässä oleva lukija voi löytää itsensä opittuaan taipumaan tosiasioiden edessä ja havaitessaan aina uusia, yllättäviä elämänilon aiheita.
Alun perin Vanhempi herra suhtautui hiukan kärsimättömästi ja äreästikin omaan ikääntymiseensä, eikä jaksanut suuremmin ilahtua häntä ympäröivästä elämänmenosta. Timppa halusi kuvata tämän itseään noin kymmenen vuotta vanhemman miehen särmikkääksi tyypiksi välttääkseen liiallista omakuvamaisuutta. Vanhemman herran piikikkäät, hetkittäin jopa kyyniset ajatukset ovat ajan saatossa kuitenkin pehmenneet ja hänen nykyinen asenteensa on rennompi, lähempänä tekijäänsä. Vanhempi herra toteaa elämän sujuvan ”jo ihan fiilispohjaltakin”. Äidit selittävät hämmentyneinä jälkikasvulleen lumessa ilakoivan sedän tulleen lapseksi jälleen. Huonekalut vaihtavat tahallaan paikkaa, ihan vain kampatakseen uhrinsa.
Minkä tahansa päivälehden sarjakuvasivulla Minun elämäni olisi omassa seurassaan. Mietiskelevä perusluonne muuttuu ajoittain riehakkaaksi, pessimismi ja optimismi vaihtelevat siinä missä hienostuneen akvarellivärityksen sävytkin. Huumori ja draama sekoittuvat, komediaa ei tarvitse eristää omalle turvasaarekkeelleen hoitelemaan hauskuuttamista, pois häiritsemästä vakavampaa kerrontaa. Kuten iän karttuessa tapahtuu, tärkeän sijansa saavat niin kepeät kuin kipeätkin muistot.
Minun elämäni -sarjan lukija ei voi ikinä tietää päättyykö strippi humoristisesti vai ei. Vaikka rutiineja kaiken arvaamattomuuden keskellä tarvitaankin, Vanhemman herran tarinat etenevät kaavamaisuutta kartellen, kuten vireän ja uteliaan ihmisen elämältä voi odottaakin. Se, että kyse on sarjakuvahamosta, ei pakota häntä yhtä kaksiulotteiseksi kuin pinta, jolle hänet on piirretty ja painettu. Timppa itse toteaa, että tämän tyyppinen sarja vaatii aikaa tullakseen lukijoille tutuksi, mutta ajan myötä se on saavuttanut ystäväpiirin, joka seuraa ja kommentoi sitä uskollisesti. Minun elämäni on sarja, josta kypsemmässäkin iässä oleva lukija voi löytää itsensä opittuaan taipumaan tosiasioiden edessä ja havaitessaan aina uusia, yllättäviä elämänilon aiheita.
Lisätiedot
Tekijä | Mäkelä, Timo |
---|---|
Kustantaja | Arktinen Banaani |
Sivuja | 112 |
Koko | 290 x 215 mm |
Sidosasu | Kovakantinen |
Väritys | 4-v. |
Kieli | Suomi |
Julkaisuvuosi | 2008 |
ISBN | 978-952-5768-10-7 |